Jenni Rutonen Design

Ostoskori
 

Ostoskorisi

×

3. joulukuuta. Ahkera

Ahkera Ahkera oli lempeä, se rakasti rapsutuksia ja laittoi silmät kiinni, kun sitä harjasi. Uteliaana se nuuhki kättäsi, kun tarjosit sille makupaloja ja lipoi kämmentäsi karkealla kielellään. Sen kanssa saattoi käyskennellä laitumella ja istahtaa sen kylkeä vasten. Silloin oli aikaa hieman levätä ja nauttia auringosta.

Ahkera, voi Ahkera. Mistä aloittaisin tämän korun kanssa… Olen jo aikaisemmin kirjoittanut facebookissa lapsuuden kotikylälläni olevasta Niirasen navetasta, jossa sain käydä lapsena hoitamassa lehmiä. Viihdyin siellä eläinten keskellä valtavan hyvin harjaten lehmiä ja puhdistaen niiden parsia. Siellä oli yksi erityinen lehmä, jonka nimi oli Ahkera. Ahkera oli sirorakenteinen rautias pieni lehmä, jolla oli kultainen luonne. Se oli utelias ja kiltti ja se nautti niin paljon kun sitä harjasi ja rapsutteli. Perheen omat, silloin vielä pienet pojat, leikkivät usein navetassa ja Ahkera antoi lasten jopa kiivetä selkäänsä, eikä ollut moksiskaan pienten käsien ja jalkojen vilistyksestä, se oli hellä ja varovainen ja tiesi, että nämä ovat lapsia, eivätkä aio sille pahaa. Olen onnekas, että sain lapsuudessani viettää naapurissa niin paljon aikaa. Olenkin kiittänyt heitä siitä, että sain olla siellä. Varmasti nuorella perheellä oli kädet täynnä töitä ja omat lapset kasvatettavana ja kaikki mikä ruuhkavuosiin kuuluu, silti minulle oli tilaa ja sain viettää siellä aikaa. Viihdyin niin hyvin, että välillä kun minulla oli serkkuja käymässä kylässä saatoin viedä heidätkin hoitamaan lehmiä :D Muistan myös kuinka muiden kylän lasten kanssa kirmasimme lehmien kanssa laitumella ja makailimme niiden  kylkiä vasten kun ne märehtivät ruokaansa auringon paisteessa. Ne olivat niitä pitkiä ja aurinkoisia kesiä… kerran rantalaitumelta hiehot uivat järven poikki vastarannalle ja aiheuttivat sekaannusta mökkirannassa. Siinäpä oli lystiä kerrakseen!

Mietin pitkään, että voinko tehdä lehmä – aiheista korua, mielessä pyöri kaikki negatiivinen, mitä siitä voisi sanoa tai millaisia assosiaatioita se saattaisi aiheuttaa, mietin pitkään ja hartaasti. Lopulta ajatus Ahkerasta ei jättänyt minua rauhaan vaan koru oli tehtävä, jännityksellä julkaisin sen ja loppu onkin historiaa. Ahkera ylitti kaikki odotukseni, siitä on vuodessa tullut myydyin korumallini, se pelasti viime joulun joulumyynnin. Ilman Ahkeraa olisin ollut vuosi sitten taloudellisissa vaikeuksissa. Ajatella, että se pieni rautias lehmä ja sen muisto auttoi minua selviämään tiukasta tilanteesta nyt 20 vuotta myöhemmin. Ahkera oli kultaa ja se on selvästi koskettanut niin monia muitakin. Olen saanut lukuisia viestejä ihmisiltä jotka ovat jakaneet muistojaan mummolasta ja lapsuudesta kun he kesälomilla pääsivät hoitamaan lehmiä. Olen saanut viestejä nykypäivän tilallisilta heidän rakkaista lehmistään. Korua on ostettu lahjaksi, muistoksi noista sydäntä koskettaneista eläimistä elämän varrelta, palkinnoiksi elämäntyöstä karjankasvatuksen parissa jne. On mahtavaa oivaltaa tätä kirjoittaessa kuinka jo tällä yhdellä korulla, olen saavuttanut ison tavoitteen, jonka asetin yritystä perustaessani. Tavoitteeni oli saada aikaan positiivinen vaikutus ihmisten elämään, luoda jotain merkityksellistä ja tärkeää, jotain joka olisi kantajalleen enemmän kuin vain esine, vain koru. Ahkerasta on tullut niin monelle, minullekin, paljon enemmän kuin vain koru, se on koskettanut sydäntä.

Lisää uutisia