Jenni Rutonen Design

Ostoskori
 

Ostoskorisi

×

9. joulukuuta Metsän Varjo -20%

9.-10. joulukuuta Metsän Varjo -Korut -20% Hämärän rajamailla, yön saapuessa kulkee Metsän Varjo, Herättäen tähdet, sytyttäen kipinät. Edellänsä Metsän Emo käy kynttilää kantaen. Eivät pimeydelle sijaa suo. Ilman valoa ei ole varjoa, vain loppumaton pimeys, ja pieninkin valo lävistää synkimmän pimeyden. Ensin syttyvät tähdet, pian nousee kuu.

Metsän Varjo on syntynyt Elämänliekin Vartijan vanavedessä Suomalaisen luontomystiikan ja suomalaisen muinaisuskon inspiroimana. Halusin tehdä korun joka sopii sekä miehille, että naisille. Ajatus Metsän Varjosta lähti kun luin Mielikistä –metsän emännästä, kuinka hän pitää huolta metsästä ja sen eläimistä, pienriistasta ja metsän siisteydestä ja kauneudesta. Mielikki on metsän valtias Tapion puoliso ja yhdessä he hallitsevat metsää ja sen eläimiä ja Väkeä. Jossain tekstissä vilahti maininta naarashirvestä, Mielikin vaatimesta ja niin syntyi kipinä Metsän Varjoon. Ajatus suojelijasta ja valon tuojasta, toivon kipinästä.

Kirjoitin tämän tarinan ohjeeksi ja tunnelman luojaksi Metsän Varjon mallikuvauksia varten, se syntyi osittain metsämökillä, jonne karkaan silloin tällöin rauhoittumaan. Siellä ei kuulu autojen ääniä, ei ole sähkövaloja, ei juoksevaa vettä, on vain suolampi ja luonto ympärillä. Pikkulinnut, korpit ja hirvet, silloin tällöin karhutkin ovat kulkeneet siitä ohi. Ehkä kerron mökistä vielä lisää joskus myöhemmin, mutta mennään nyt siihen tarinaan…

Saavuin lammelle juuri kun viimeinen valo oli painumassa mailleen. Kumarruin ottamaan vettä kun havaitsin liikettä vastarannalta. Valopilkku liikkui lähemmäs rantaa. Jäin hiljaa kyyryyn. Tulijat olivat metsän väkeä. Metsän emo kulki edellä kantaen valkeaa kipinää, varjon seuratessa pari askelta jäljessä. Tunsin jännittyneeni kauttaaltaan. Tulijat kulkivat rantaa myöden kunnes katosivat näkyvistä. Rauha valtasi minut. Yö oli laskeutunut, eikä minua pelottanut kulkea pimeässä metsässä, olihan Varjo tänään liikkeellä. Ilman valoa ei ole varjoa, on vain loppumaton pimeys. Silti pieninkin kipinä valaisee synkimmänkin pimeyden. Ilma oli lempeä ja metsä oli hiljainen. Kohta nousisi kuu.

Lisää uutisia