Jenni Rutonen Design

Ostoskori
 

Ostoskorisi

×

11. joulukuuta. Elämänliekin Vartija

Elämänliekin Vartija korut 11.-12.12 -30% Tähtikannen laelta, päivän ja yön välistä, valvoo vartija eloa, niin kuin se on tehnyt jo aikojen alusta alkaen. Kutoo elämänlankaa kultaiseen loimeen suojellen ja ruokkien liekkiä, joka lankaa syöden hopealla kirjoo olevaisen elämän kulun kultaiseen kudelmaan. ”Ei liekki sammua saa, ei katketa elämänlanka.”

Elämänliekin vartija on Korppi, joka asuu Lovessa, joka on paikka tämän maailman ja tuonpuoleisen välissä. Siellä ei oikeastaan ole aikaa eikä paikkaa vaan se on eräänlainen välitila tai rajapinta, missä siellä oleva ei ole elävä, eikä kuollut. Tähän paikkaan viitataan myös suomalaisessa sanonnassa ”Loveen langennut” tai jos puhutaan, että kuollessa ihmisen on kuljettava neulansilmän läpi päästäkseen toiselle puolelle, tarkoitetaan sillä myös Loven läpi kulkemista. Entisaikaan luusta tehtyjen isojen parsinneulojen neulansilmäreikää on myös nimitetty Loveksi. Elämänliekin Vartija ei siis varsinaisesti ole elävä, eikä kuollut, se on nimensä mukaan vartija ja pitää kirjaa tämän meidän elävän maailmamme tapahtumista. Se kutoo elon kuviot kultaiseen loimeen elämänlangalla ja elämänliekki kirjailee kuviot kullasta ja hopeasta polttaen lankaa sitä mukaa kun aikaa kuluu. Näin kaikki elollisen maailman tapahtumat jäävät kankaaseen talteen. Elämänliekin Vartijalla on vain yksi silmä, sillä se on luovuttanut toisen taivaan kannelle pohjantähdeksi, näin se pystyy näkemään mitä maailmassa tapahtuu, vaikka se lentäisi elollisessa maailmassa tai ylisen tai alisen valtakunnissa. Elämänliekin Vartijan tehtävä on ylläpitää elämää ja suojella elämänliekkiä, sillä jos liekki sammuu elämänlangalla, elämä täällä maan päällä loppuu sellaisena kuin me sen tunnemme.

Elämänliekin Vartija on sekoitus omia lapsuuskokemuksiani, Suomalaista muinaisuskoa ja tapoja, sekä luontomystiikkaa. On ollut inspiroivaa huomata miten rikas luontomystiikka tällä maalla on ollut ja olen ilolla seurannut sitä kuinka kiinnostus vanhoihin tapoihin ja uskomuksiin on lisääntynyt viimevuosina oman ikäpolveni ihmisissä. Itsekin olen päässyt vasta raapaisemaan pintaa.

Korrpi on suomalaisessa muinaisuskossa ristiriitainen hahmo, se on koettu eri alueilla erilaisena. Tutuin mielleyhtymä, mikä korppiin liitetään, on se että se on lemmonlintu tai pahanilmanlintu ja pahantuoja, usein se liitetään kuolemaan. On kuitenkin myös kertomuksia suuresta kokkolinnusta tai vaakalinnusta, joka usein liitetään suureen korppiin ja varsinkin Kokko – tulilintuna on jossain määrin Feenix-lintuun verrattava hahmo, joka synnyttää uutta ja tuo elämää. Korppiin siis liitetään elämää ja kuolemaa, elämän spektrin molemmat ääripäät. Linnut yleensäkin on liitetty korkeampiin voimiin tai –väkeen, sillä ne pystyivät lentämään yliseen. Usein linnut kuvattiin myös viestinviejinä maailmoiden ja kuolleiden ja elävien välillä.   

Sen jälkeen kun muutama vuosia sitten lähdin synnyttämään Elämänliekin Vartijaa, aukaisi itselle odottamattomat vanhan maailman rikkaudet. Olen kokenut tämän työn kautta läheisyyttä sukuni historiaan ja edesmenneisiin isovanhempiini ja olen ymmärtänyt jotain Suomalaisuudesta, tavoistamme ja miten paljon nykykielessä ja tavoissa yhä elää sitä muinaista suomea ja muinaisia tapoja. Meillä on todella rikkaat juuret ja on ilo, ettei kaikkea ole unohdettu. En tiedä johtuuko se tämän vanahan maailman verhon siirtymisestä vai mistä, ehkä se on täysin sattumaa, mutta olen havainnut, että pajan läheisyyteen on muuttanut korppi. Ihmettelen mitä se ylipäältään tekee kaupunkialueella, lähellä kuitenkin on voimalaitos, jossa poltetaan mm. kuoriketta ja kai kompostoituvista kuorikekasoista löytyy tarpeeksi pulleita toukkia ja muuta herkkua mitä korppi tykkää syödä. Kuitenkin minua kutkuttaa ajatus siitä että Elämäliekin Vartija tervehtii minua aamuisin pajarakennuksen pihapetäjästä. Kro kro kroo, ja sitten se lehahtaa siivilleen ja lentää takaisin Loveen.

Lisää uutisia